Lisää maailman parhaita juttuja

Reissusta palautuminen on edelleen meneillään, kun on joutunut viettämään aktiivielämää ihan täällä kotosallakin. Tai no myönnetään, ei kukaan pakottanut, mutta piti ottaa kaikki irti vielä viimeisistä päivistä ennen kuin jouduttiin heittämään taas yhdet hyvästit, kun toinen Jyväskylän tyttö otti ja lähti.

Tiistaipäivä kului omalta osaltani lähinnä reissailun jälkimainingeissa, eli pyykkiä pestessä ja kaupassa käydessä. Aamulla käväisin lenkillä, hyvin kulki muutaman päivän porrastreeneistä huolimatta. Aamupalaksi ja välipalaksi riisipuuroa pitkästä aikaa. Ah miten ihanaa. Kyllä muistui taas mieleen, miten hyvää suomalainenkin ruoka on. Joskus jopa minun tekemänäkin.

Lenkkimaisemat.

Tiistaina illalla käytiin syömässä yhdessä ehkäpä parhaassa ravintolassa tähän mennessä (sushipaikkoja ei lasketa). Hintakaan ei päätä huimannut, ja hulluteltiin ihan ottamalla alkupalajuustoja ja kaikkea. Oma annokseni oli Roquefort-ankkaa, ja olipa ehkä maukkain aku tähän mennessä.

Tästä voi päätellä paikan menestyksen.

Lasku maksettiin niin, että kaikki heittivät kaksikymppisen kasaan, ja vaihtorahoilla kipitettiin lähellä olevaan kulmakauppaan ostamaan jälkkäriä ja viiniä, joita siirryttiin illan pimetessä nauttimaan läheiseen puistoon (tai siis puiston portille, se kun oli jo suljettu).

Jälkkärit hankittu onnistuneesti.

Oli tarkkaa laskelmointia kaupassa niiden hilujen kanssa, viinipullon lisäksi kaikki sai kaksi vapaavalintaista irtokarkkia ja 1,33 purkkia suklaamoussea. Mutta yllättävän paljon saatiin reilulla neljällä eurolla!

Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä käymään Riemukaarella, mutta typerää, se olikin suljettu jonkin ihme random pyhäpäivän takia. Kaupoista aika monet olivat kuitenkin auki, joten päästiin vähän kiertelemään niissä. Lisäksi poikettiin Angelinassa legendaarisella kaakaolla. Ihan on kyllä hehkutuksensa ansainnut, ehkä ensimmäinen kaakao, johon ei tulisi mieleenkään lisätä minttua.

Tästä paikasta mummi tykkäisi. Ja äiti.

Myöhemmin istuttiin iltaa täällä meillä, kuunneltiin hyvää ja outoa musiikkia, höpöteltiin ja tehtiin vähän lettuja. Ei tosin ihan niin hyvällä menestyksellä kuin yleensä, eli en nyt päässyt vakuuttamaan muita lettukokkitaidoistani. Syytän kulunutta pannua.

Ihan ite tein. Pitänee edelleen vähän harjoitella niitä baristan taitoja...

Torstaina lähdettiin kokeilemaan taas onnea Riemukaaren suhteen, oli nimittäin kolmas kerta, kun yritettiin päästä sinne. Ja vihdoin ja viimein onnisti! Helatorstai ei ilmeisesti ollut sitten niin vakavamielinen pyhä. Napsittiin kuvia ja ihailtiin maisemia, onneksi ei satanut vettä, vaikka vähän sellaista oli luvattukin.

Riemukaari-idiootti.

Riemukaarelta suunnattiin Ladureen teehuoneelle, pitihän sekin toki käydä testaamassa. Suussasulava leivos ja cappuccino, ja tämän prinsessalounaan jälkkäriksi vielä ostin yhden macaronin. Elämä hymyili aika leveästi.

Maanpäällinen taivas.

Sori äiti etten tuonut sinua tännekään.

Pyöräiltiin Champs-Elyseetä pitkin Notre Damelle, ja siellä olikin yllättäen jotkut leipäjuhlat käynnissä. Suuret teltat pihalla, joissa valmistettiin koko ajan patonkia ja muita leipomuksia. Täytyi taas myöntää, että tuoreelle patongille on aika vaikea löytää lähellekään samantasoista kilpailijaa leipähyllyltä.

Leipäbileiden antia.

Notre Damelta mentiin käymään Les Hallesissa, koska kaverimme oli kuullut, että siellä on yleisökäytössä oleva piano.

Amélien tunnusmusiikki soitossa.

Les Hallesilta poikettiin Bastilleen, oli jo niin ikävä Kanadan poikia, että piti käydä vähän aikaa tuijottelemassa niiden entistä kotiovea. Ja ottaa tottakai myös yhteiskuva sen edessä.

Vanhojen hyvien aikojen muistoksi.

Illalla mentiin vielä Montmartrelle edellisillalta jääneiden vajaiden viinipullojen kanssa. Viiniä, keksejä ja Pariisin valot, mitä muuta voi toivoa? No vähemmän tuulta ja noin kymmenen astetta lisää lämpöä, ei muuta.

Tämä päivä on mennyt sitten hengaillessa ihan keskenäni. Aamulla kävin juoksemassa taas tuossa lähipuistossa. Ei kauhean motivoivaa juosta koko ajan samaa ympyrää, itselleni sopivan mittainen lenkki tuolla nimittäin vaatii vähintään kymmenisen kierrosta. Plussaa Luxemburgin puistoon verrattuna on toki se, ettei matkalla todennäköisesti jumitu yksiinkään liikennevaloihin. On nimittäin aika hermoja raastavaa.

Päivällä kävin keskustassa, oli villi aikomus ostaa yksi tietty hame, mutta siitä oli tietysti koot loppu. Pakko ehkä tehdä siis itse samanlainen, kunhan palaan Suomeen ompelukoneen ääreen. Muutenkin vietetty rentoilupäivää. Olen yrittänyt vähän kiriä seuraamieni blogien kanssa, ehti syntyä aikamoinen kuilu tuon matkan aikana (että kiitti vaan kaikki lahjattomat treenaajat ja muut, jotka menitte päivittelemään blogejanne). Tänään aikomuksena mennä pitkästä aikaa ihan ajoissa nukkumaan. Toivottakaa onnea yritykseen.

ps. Päällä oli tänään H&M:lta muinoin ostetut raitasukkikset, ja niillä näköjään saa välinpitämättömien pariisilaistenkin huomion. Kolme ihmistä kävi erikseen kehumassa, ja yksi olisi ollut jopa valmis ostamaan ne suoraan minun päältäni. (Ei tullut kauppoja, olisi ollut liian kylmä ilman.)